12. helmikuuta 2018

Miltä tuntuu kun huomaat valinneesi väärän ammatin?

Useasti puhutaan siitä, että omia unelmia kannattaa tavoitella ja tehdä elämässä niitä asioita, jotka kokee merkityksellisiksi. Siitä huolimatta kuulen todella usein ihmisten valittavan työstään tähän tyyliin: "Olisipa jo perjantai. Ei jaksaisi mennä töihin. Milloinkohan on seuraava loma? Niin puuduttavaa käydä töissä". Tekisi mieli joskus ravistella heitä ja kertoa, että koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa alaa tai ylipäätään miettiä erilaisia vaihtoehtoja elämässä. En paheksu ihmisiä, jotka ovat niin sanotusti jumissa ja tyytymättömiä omaan työhönsä, sillä olen itse ollut täysin samassa tilanteessa. Muistan laskeneeni päiviä siihen, että olisi viikonloppu. Voitte kuvitella, kuinka pitkiä tuollaiset viikot olivat. En tarkoita, että jokaisen päivän tulisi olla yhtä ruusuilla tanssimista. Ei tietenkään täydy. Sen sijaan se, jos joka viikko koet tyytymättömyyden tunteita työtäsi kohtaan, etkä todellisuudessa nauti siitä mitä teet, niin siinä tapauksessa oikeasti suosittelen miettimään muita vaihtoehtoja. Aina ei edes tarvitse käydä mitään pitkää monta vuotta kestävää koulutusta uudestaan vain todetakseen, ettei sekään ollut oikea ala. Myös välimallin vaihtoehtoja löytyy. Lyhyitä vuoden koulutuksia, yksittäisiä kursseja, luentoja, verkostomarkkinointia (jota myös itse teen) tai työpaikkoja, joihin ei välttämättä tarvitse muuta kuin pienen perehdytyksen. 




Miksi sitten ihmiset jatkavat vuodesta toiseen työssä, josta eivät nauti? Vastaus tähän on yksinkertainen. Pelko muutoksesta. Ihminen on mukautuvaa tyyppiä. Kun tiettyyn asiaan tottuu, siihen ikään kuin jämähtää, ja muutokset tuntuvat suorastaan pelottavilta. Tätä voisi verrata esimerkkiin hampaiden pesusta. Oletetaan, että olet aina pessyt hampaat vain iltaisin. Yhtäkkiä hammaslääkärisi kehoittaa sinua pesemään hampaat myös aamuisin. Kuinka vaikeaa se onkaan kaikkien näiden vuosien jälkeen muuttaa tapojaan. Siinä kestää yllättävän kauan, että totut uusiin tapohin ja omaksut ne osaksi elämää. No nämä kaksi asiaa eivät nyt ihan ole verrannollisia keskenään, eivätkä samoissa mittasuhteissakaan, mutta ymmärsitte varmaan pointin. Kaikki uusi voi aiheuttaa vastarintaa aluksi, mutta se on aivan normaalia. Siitä pääsee kuitenkin yli. Useimmiten yllättävän nopeasti. Tästä minulla on omakohtaista kokemusta, ja myös lähipiiristäni löytyy ihmisiä, jotka ovat tehneet täyskäännöksen elämässään. 

Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja koin sen ikäänkuin kutsumusammattinani. Olen aina tykännyt auttaa ja hoitaa muita, joten hoitoalalle hakeutuminen tuli kuin luonnostaan. Viihdyin jonkun aikaa töissäni, kunnes jossain vaiheessa (olin tuolloin raskaana) alkoi työarki maistua puiselta. Aloin laskemaan päiviä kunnes voisi jäädä äitiyslomalle, ja voi pojat, että se oli pitkä odotus. Äitiyslomalla otin hyvinkin rennosti, enkä oikeastaan miettinyt tippaakaan töitä. Aika ajoin sain kuitenkin esimieheltäni puheluita, koska olisin tulossa töihin. Silloin piti oikeasti alkaa miettimään, mitähän ihmettä sitä tekisi. Tunsin kuristavaa tunnetta kurkussa, että voi kun aika pysähtyisi eikä tarvitsisi mennä takaisin töihin. Sitten aloin miettimään, että mitä jos en menisikään. Olisiko minulla muita vaihtoehtoja. Ja siitä se sitten lähti. Löysin sisältäni palavan innon uusia asioita kohtaan. Minulla oli aikaa miettiä, mitä todella haluan elämältäni ja voisinko saada työn niistä asioista, joita rakastan. 




Reilu kolme vuotta sitten tutustuin eteerisiin öljyihin, ja aloimme käyttämään niitä aktiivisesti omassa lapsiperhearjessamme. Se toimi ikäänkuin puskurina kiinnostukselle luonnonmukaista hyvinvointia kohtaan. Aloin etsimään tietoa netistä liittyen luonnonkosmetiikkaan, ympäristöasiohin, vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin jne. Aloin harrastamaan joogaa, ja etsimään keinoja rentoutumiseen hektisessä arjessa. Minulle avautui aivan kuin uusi maailma. Okei, kuulostaa ehkä vähän mahtipontiselta, mutta totta se on. Löysin niin paljon uusia ihania asioita ja mielenkiinnon kohteita elämääni. Aloin suosittelemaan eteerisiä öljyjä lähipiirilleni ja muille tuttaville ihan vain kertomalla, kuinka paljon apua olimme itse saaneet niiden avulla (akne, siitepölyallergia, jatkuvat vatsakivut, päänsäryt, lihaskivut, flunssaoireet ja ylipäätään rentoutuminen ja rauhoittuminen niiden tukemana). Näin omasta intohimosta tuli myös pieni sivutyö. Aloimme käyttämään kotonamme pääasiassa vain luonnonkosmetiikkaa ja luonnonmukaisia pesuaineita. Panostin enemmän terveellisempiin ravitsemustottumuksiin ja kiinnostuin ihan eri tavalla kokkaamisesta ja leipomisesta. Itseasiassa leivoin ennen lähes joka päivä jotain herkkua ja tein tilauksesta täytekakkuja häihin, syntymäpäiviin, ristiäisiin ja muihinkin juhliin. Ei ihme, jos tuli syötyä vähän epäterveellisesti. Nykytilanne on kuitenkin aika paljon muuttunut noista ajoista, ja intohimonani onkin tällä hetkellä terveellinen leivonta ja ruoanlaitto, joka myös vahvasti näkyy täällä blogin puolella.

Kävin äitiysloman ohella erilaisilla kursseilla ja opiskelin enemmän juuri niitä asioita, jotka minua todella kiinnostivat. Nyt keväälläkin on useampi kurssi, johon aion osallistua. Minulla on tällä hetkellä siitä ihanteellinen tilanne, että voin säädellä työaikani itse ja työnkuvani on erittäin vaihtelevaa. Teen edelleen osa-aikaisena hoitotyötä, mutta vain sen verran kuin itse haluan ja jaksan. Sen lisäksi toimin hyvinvointibloggaajana, intialaisena päähierojana, Young Living hyvinvointituotteiden jälleenmyyjänä (mm. eteeriset öljyt ja uutuutena puhtaat luonnonkosmetiikan mineraalimeikit) ja opiskelen hyvinvointivalmentajaksi. 




Haluan tällä tekstillä rohkaista muitakin miettimään sitä oikeaa suuntaa elämälle. Teetkö työtä, josta todella nautit? Mitkä asiat ovat niitä, jotka tekevät sinut onnelliseksi? Voisiko niitä liittää työnkuvaasi tai voisiko niistä tehdä uuden ammatin? Olisiko sinulla esimerkiksi mahdollisuus tehdä osa-aikaistyötä ja lähteä opiskelemaan tai ryhtyä esimerkiksi osa-aikaisyrittäjäksi? Näitä ajatuksia meidän kaikkien on välillä hyvä pallotella. Ja edelleen peräänkuulutan sitä, että jokaisena työpäivänä ei tarvitse olla oman onnensa kukkuloilla, vaan pääasia, että teet sitä mistä nautit. Itse esimerkiksi välillä kauhistelin niitä työtunteja, joita ihmiset tekevät yhden päivän aikana omasta vapaasta tahdostaan. Nyt kuitenkin ymmärrän paremmin sen, että työ voi olla jonkun intohimo. Se on yksi suurimmista osa-alueista koko meidän elämässämme ja arjessamme. Itse en esimerkiksi koe hyvinvointituotteiden suosittelemista työnä, vaan ennemminkin harrastuksena, jota rakastan. Koska siltä se tuntuu. Sen kautta olen myös saanut ihania uusia ystäviä ja tuttavia elämääni pysyvästi. Entisessä työpaikassani ei oikein sosiaalisia suhteita pidetty tärkeinä ja ihmisiä kohdeltiin todella huonosti. Onneksi minun ei tarvitse enää olla osallisena sellaisessa ilmapiirissä. 




Nyt haluaisinkin kuulla teiltä, oletteko koskaan miettineet alan vaihtoa? Onko joku rohkaistunut ja vaihtanut alaa? Kannattiko se? Vastauksenne ovat kullan arvoisia ja antavat varmasti lisää tsemppiä ja rohkeutta muille samaa pohtiville. 



Seuraamalla Facebook sivujani täällä näet ajankohtaisimmat postaukset. 



Instagramista löytyy lisää kuvamateriaalia ja aina välillä arvontoja. Täältä pääset seuraamaan. 
 

2 kommenttia:

  1. Harkinnassa on...Kerran tavallaan olen vaihtanut. Toimistotöistä opettajaksi.

    VastaaPoista