5. helmikuuta 2018

Liikutko tarpeeksi? Tarvitsetko motivaatiota liikkumiseen?

Liikutko sinä omasta mielestäsi tarpeeksi? UKK-instituutin mukaan aikuisten viikottainen liikuntasuositus on 2t 30 minuuttia. Määrän voi, ja se kannattaakin pilkkoa useampaan eri kertaan. Pääosa liikunnasta olisi hyvä koostua kestävyysliikunnasta, mutta myös lihaskuntoa tulisi sisällyttää viikottaiseen liikuntaohjelmaan kahtena kertana. Lihaskunnon ja kestävyysliikunnan yhdistelmä onnistuu helposti esimerkiksi erilaisilla jumpilla, joita voi tehdä kotona tai salilla. Lisäksi monien kuntopolkujen varsilta löytyy erilaisia jumppalaitteita, joita voi yhdistää lenkkeilyn oheen. Oikeastaan lihaskuntoharjoitteita voi yhdistää minkä vain harrastuksen yhteyteen. Terveyttä edistävä liikunta tarkoittaa esimerkiksi reipasta kävelyä, joka on kestoltaan vähintään 10 minuuttia. Näin ollen päivän aikana tehty hyötyliikunta voidaan myös laskea tuohon viikoittaiseen suositukseen ja se pitäisi tulla aika helposti täyteen.

2h 30 minuuttia liikuntaa kuulostaa oikeasti aika pieneltä määrältä. Eikö vain? No rehellisyyden nimissä minun on myönnettävä, että aina tuo määrä ei tule täyteen. Hävettää myöntää, mutta näin vain on. Jos en liiku tietoisesti, niin tuo tavoite ei täyty. Periaatteessa hyötyliikunnalla saisi helposti koottua tunteja kasaan, mutta itselläni ei tule juuri lainkaan hyötyliikuntaa, sillä käyn pääosin asioilla paikoissa, joihin tarvitsee autoa pitkien välimatkojen vuoksi. Päivähoitoaamut alkavat lapsillamme niin varhain, ettei tulisi kuuloonkaan viedä lapsia hoitoon kävellen ja lähteä siitä autolla töihin. Lähiruokakauppaan on puolestaan niin lyhyt matka, että siitä ei juuri kilometrejä kerry. Miten sitten olen saanut lisättyä liikuntaa päiviini? Olen siitä onnellisessa asemassa, että teen vain osa-aikatyötä ja "vapaapäivinä" olenkin päättänyt aloittaa päivät liikunnalla. Syön jotain hyvin kevyttä aamulla, vien lapset hoitoon ja jatkan siitä suoraan joko puolen tunnin tai tunnin lenkille. Vaikka aamulla fiilis saattaa olla todella väsynyt ja tuntuu, ettei ole paukkuja lenkille, niin joka ikinen kerta lenkin jälkeen olotila on kuitenkin erinomainen. Harvemmin sitä kukaan katuu, että vitsi kun tuli lähdettyä lenkille. Yritänkin pitää fokuksen liikunnan jälkeisessä olotilassa. Se kyllä motivoi ainakin itseäni liikkumaan. Välillä aloitan aamut pienellä joogaharjoituksella. Jooga on minulle mielen ja kehon rauhoittamista ja se pitää minut enemmän läsnä hetkessä. Mitään hikiliikuntaa harrastamani jooga ei ole, mutta siitä huolimatta se antaa keholle energiaa ja tuo miellekkäitä haasteita.




Liikkujia on niin montaa sorttia, että se mikä sopii toiselle, ei toiselle sovi lainkaan. Monet esimerkiksi sanovat, että heidän täytyy lähteä kotoa muualle jaksaakseen ylläpitää liikuntaharrastustaan. Minä puolestaan olen ehkä enemmän sellainen erakkoliikkuja. Tykkään käydä lenkeillä, joko yksin tai kaverin kanssa. Voin myös aivan hyvin tehdä lihaskuntoa kotona, jumpata ja joogata. Kuntosalit eivät ole yhtään mun juttu. Salille astuessa itseäni alkaa vain ahdistamaan ja tulee tunne, että kaikki tuijottaa (vaikka näin ei välttämättä ole) ja sitten ne peilit joka paikassa, ja en tiedä... Sali ei vaan sovi minulle. Kotona saan aivan yhtä hyviä tuloksia. Vuosi sitten harrastin aktiivisesti Kayla Itsinesin liikuntaohjelmaa, jossa oli kolme rankkaa puolen tunnin treenikertaa viikossa ja lisäksi rauhallisempaa liikuntaa. Voin kertoa, että olin tuolloin varmaan elämäni kunnossa! Puoli tuntia oli sellainen aika, jonka jaksoi todella hyvin ja kynnys liikkumiselle oli näin ollen pienempi. Jumpat olivat kuitenkin todella todella rankkoja ja hikoilin kuin vesiputous aina jumpan aikana. Mieheni usein naureskeli minulle, että miten sinä voit olla noin hiessä ja uupunut jumpan jälkeen, koska se ei kuulema näyttänyt rankalta. No pyysin hänet kerran tekemään kanssani kyseisen jumpan ja meinasi hänellä kunto loppua kesken (mieheni on siis todella hyväkuntoinen ja urheilullinen). Piti hänen sitten vetää sanansa takaisin. Jossain vaiheessa itselläni kuitenkin lopahti motivaatio ja jumpat alkoivat maistua pakkopullalta. Päätin suosiolla lopettaa, sillä en missään nimessä halua, että liikunnasta tulee väkinäistä. Pian astuikin kuvioihin jooga. Olen harrastanut hathajoogaa, yinjoogaa ja vinyasajoogaa jonkin verran. Joogan ohella koen kuitenkin tarvitsevani vähän rankempaakin liikuntaa, ja lenkkeily onkin ollut siihen hyvä lisä.





On hyvä tiedostaa, minkälainen liikkuja on. Tykkäätkö enemmän nopeatempoisesta liikunnasta, oletko rauhallinen liikkuja, tykkäätkö ryhmäliikunnasta vai haluatko urheilla yksin? Kun tiedostaa omat vahvuudet ja heikkoudet, sekä mieltymykset liikunnan suhteen, niin siitä on hyvä alkaa rakentamaan itselleen pohjaa. Kaikkien ei tarvitse olla maratonjuoksijoita, vaikka rakastaisivatkin juoksemista. Kaikkien ei tarvitse urheilla viittä kertaa viikossa, vaikka liikunta toisikin mielihyvää. On hyvä suhteuttaa liikunnan määrä omaan elämäntilanteeseen sopivaksi, ja ennemmin siten, että aloittaa pienestä ja kasvattaa määrää vähitellen. Näin liikunta pysyy mielekkäänä.


Myös ajanpuute tuntuu olevan monilla syy vähäiselle liikkumiselle. Itsekin myönnän sortuneeni käyttämään kyseistä kliseetä. Uskon kuitenkin, että jokaisella on mahdollisuus ottaa pieni aika liikunnalle 24 tunnista. Olkoon se sitten 15 minuuttia kerrallaan tai puolen tunnin aamukävely, se riittää vallan mainiosti. Jos vain mahdollista kannattaa hyödyntää työmatkat yms. kävelemällä tai pyöräilemällä ne. Jos vaikkapa kävelet reipasta vauhtia töihin joka aamu 20 minuuttia, tekee se päivässä yhteensä 40 minuuttia, ja viikossa aika paljon enemmän. Et siis tarvitse välttämättä muuta liikuntaa tämän lisäksi (no lihaskuntoa ehkä). Monet eivät kuitenkaan miellä hyötyliikuntaa liikunnaksi, mutta itse olen eri mieltä. Jos se on yhtään nopeatempoista, niin kyllä sekin lasketaan liikunnaksi. Jos teet pitkää päivää töissä, etkä kertakaikkiaan jaksa liikkua enää illalla, niin voi toki miettiä olisiko mahdollista herätä puoli tuntia aiemmin ja tehdä liikuntasuoritus jo aamulla?  Aamu-unisille tämä vaihtoehto tosin ei käy. Viikonloppuisin monet haluaa ottaa rennosti ja liikunta ei välttämättä kuulu suunnitelmiin. Kuitenkin kun kerrankin olisi aikaa, niin voisiko vaikkapa ystävien tai sukulaisten tapaamisiin liittää liikunnan jollain tapaa? Käy vaikka hyvän ystäväsi kanssa ottamassa sulkapallomatsi ja menkää sen jälkeen kahville. Mikäli sinulla on lapsia ja ne käyvät säännöllisesti harrastuksissa, niin yksi vinkki on pyhittää tämä aika myös omalle liikunnalle. Itse vien omat lapset kerran viikossa tunniksi jumppaan, ja olen päättänyt että sen ajan käytän reippaaseen lenkkeilyyn. Kun oikein miettii, niin varmasti niitä rakoja liikunnalle löytyy. Kannattaa varoa, ettei liikunnasta tule liikaa suorittamista. Se voi nimittäin parhaimmillaan olla yhdessä oloa, hyvää mieltä, itsensä ylittämistä, kunnon kohottamista ja paljon muuta.





Miten motivoida itseään liikkumaan?

1.  Pidä aina mielessäsi tavoite. Mitä haet liikunnalta, minkälainen olotila sinulla on yleensä liikunnan jälkeen? Kun ajattelet lopputulosta, on liikkeelle lähtö paljon helpompaa.

2. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Se hyvä puoli liikunnassa on, että sen voi aloittaa uudelleen koska tahansa, minkä ikäisenä vain. Ei kannata sortua ajattelemaan, että olet jo niin rapakunnossa ettei enää kannata aloittaa. Liikunnassa kehittyy jatkuvasti, ja juuri se kehitys tuo onnistumisen iloa ja tsemppaa sinua jatkamaan.

3. Älä käytä tekosyitä, kuten ajanpuutetta. Meillä jokaisella on 24 tuntia vuorokaudessa aikaa käytettävänämme, ja uskon että jokaiselta löytyy kyllä 15 minuuttia tai pidempi aika liikunnalle. Juokse vaikka lähikauppaan ja takaisin. Käy kaverin kanssa uimassa ja menkää sen jälkeen lounaalle.

4. Tunnista omat heikkoudet ja vahvuudet liikunnan suhteen ja listaa ne ylös. Kirjoita myös, minkä tyylisestä liikunnasta sinä pidät ja valitse laji sen mukaan. Kaikkien ei tarvitse olla bodareita tai maratonjuoksijoita. Voit aivan yhtä hyvin harrastaa vaikkapa balettia.

5. Älä aloita liikuntaa veren maku suussa. Liikunnan tulee olla mielekästä, tee siitä sellaista. Jos lenkillä hengästyttää liikaa, hidasta tahtia tai pysähdy hetkeksi. Kuntosalilla ei tarvitse nostaa joka kerta kovempia painoja, vaan voit aivan yhtä hyvin välillä pienentää kuormaa. Välillä kroppa tarvitsee kevyempiä vastuksia ja välillä se jaksaa hyvinkin puskea läpi rankemmankin treenin. Kuuntele siis kehoasi. 



Lue myös postaukseni joogan vaikutuksista täältä

Täällä ajatuksia ulkonäkökeskeisyydestä ja itsensä hyväksymisestä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti