22. joulukuuta 2017

Ei sittenkään niin täydellistä

Some on täynnä toinen toistaan kauniimpia kuvia. Onnellinen perhe yhdessä, taustalla millintarkasti koristeltu joulukuusi, jonka juurella kasa kultapaperiin ja rusetteihin paketoituja lahjoja. Seuraavassa kuvassa ollaan pikkujouluissa ja kilistellään kalleinta shampanjaa tyttökavereiden kanssa. Arkipäivänä kotona valmistettu lounas näyttää kuvissa ravintolan aterialta. Tätä voisi kai kutsua some illuusioksi. Itsekin olen kerran jos toisenkin sortunut kuvittelemaan, että muilla on aina tuollaista, miksi meillä ei ole. Tämä ei kuitenkaan ole sitä todellisuutta. Tai ehkä jonkun osalta on, mutta uskallan väittää, että suurin osa meistä ei vietä yhtä hohdokasta elämää.




Haluankin kertoa, minkälaista on elämä kuvien toisella puolella. Itse olen nimittäin viime aikoina paininut tolkuttoman väsymyksen kanssa. Väsymyksen tai uupumuksen, ken tietää. Joka tapauksessa koen, että olen ollut äärirajoilla. Siitä huolimatta olen jaksanut päivittää blogiani, olen laittanut Instagramiin kauniita kuvia ja olen valmistanut herkullisia aterioita ja väsännyt leipomuksia joulua varten. Kaiken tämän takana on kuitenkin myös se toinen puoli, se puoli jota emme sosiaaliseen mediaan halua tuoda julki. Esimerkiksi smoothiekuvan taustalla todellisuus voi olla jotain ihan muuta kuin kaunista ja harmonista. 1,5-vuotias lapsi itkee ja roikkuu jaloissa sen aikaa kun yrität saada täydellistä kuvaa taltioitua kameraan. Kuvanotto keskeytyy sata kertaa kun yrität viihdyttää edes hetken itkevää lastasi. Keittiö on kuin kaatopaikan jäljiltä. Juuri keittämäsi tee on jo jäähtynyt ja nautit sen todennäköisesti kylmänä. Kylmä kahvi tunnetusti kaunistaa. Toimiikohan sama teehen? Ei näytä toimivan.




Aamiaisen jälkeen haaveilet lähteväsi ulkoilemaan lasten kanssa, kun on kerta kohtuullinen ilmakin (eli ei sada kaatamalla). Tosiasiassa huomaat, että aamupalan siivottuasi kello on jo niin paljon, että saat alkaa lähes saman tien laittamaan lounasta. Välillä sitä ei vain millään voi tajuta, että mihin ihmeeseen ne vuorokauden tunnit oikeasti kuluvat. Tuntuu, että et ole tehnyt mitään koko päivänä, mutta on jo ilta. Sitä monesti tekee asioita ikään kuin koomassa. Siivoat rutiininomaisesti, laskostelet pyykkiä, hoidat lapsia, teet ruokaa, taas siivoat, käyt kaupassa, laitat ruokaa jne. Päiväuniaikaan saatat ajatella, että nyt voit istahtaa alas teekupin ääreen ja hoitaa omia asioita, lukea päivän uutiset ja vastata sähköposteihin. Oikeasti ehdit juuri siivoamaan lounaan jälkeiset sotkut, sitten huomaat, että pyykkikone on valmis ja ripustat pyykit kuivumaan. Todennäköisesti joku ihana puhelinmyyjäkin päättää soittaa päiväuniaikaan ja yrität vimmatusti päästä hänestä eroon, mutta puhetulva sen kuin jatkuu. Kun vihdoin kaiken pienen häsellyksen jälkeen istahdat alas, otat höyryävän teekupin viereesi ja avaat tietokoneen kuuluu parkaisu. Jep, lapsi heräsi. Ei auta muu kuin hörpätä tee pohjanmaan kautta kurkusta alas, sulkea läppäri ja hakea lapsi. Loppu päivä meneekin sitten arkiaskareissa touhutessa, asioilla juostessa ja oikeastaan vasta illalla kun olet saanut lapset nukkumaan alkaa se oma aika. Silloin sitä käy monesti vähän liiankin ylikierroksilla, eikä tiedä mistä aloittaisi, tai mille asialle pyhittäisi tämän illan. Itselläni on niin monta asiaa, jota rakastan tehdä, että oikeasti on välillä todella vaikea valita! Siksi illat tuppaavatkin venymään yli puolen yön. Ja aamulla silmäpussit kiittää.




Itse myönnän jatkuvasti kamppailevani riittämättömyyden tunteen kanssa. Koen, etten ole tarpeeksi hyvä äiti lapsilleni. Koen, etten osaa tehdä tarpeeksi herkullista, terveellistä ja monipuolista ruokaa. Koen, että koti on aina liian sotkuinen. Koen, etten huomioi tarpeeksi miestäni. Koen, että olen laiska kun en muka ehdi liikkumaan riittävästi. Haluaisin toteuttaa sata ja yksi asiaa, mutta aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Huomaankin monesti tekeväni montaa asiaa yhtäaikaa ja unohdan, mitä olin alunperin tekemässä. Nämä kaikki ajatukset ja viime aikojen arjen paineet ovatkin olleet yksi suuri osatekijä siihen, minkä vuoksi koen olevani uupunut. Uupumusta on todella vaikea huomata ihmisestä päälle päin, mutta voin kertoa, että omat perheenjäsenet huomaavat sen paremmin kuin hyvin. Jopa lapset vaistoavat sen jos vanhempi ei voi hyvin. Onneksi alkaa joululoma ja saamme viettää koko perhe yhdessä seuraavat kaksi viikkoa. Itselläni on lisäksi tiedossa pieni ulkomaanreissu parhaassa seurassa siskoni ja äitini kanssa. Tämä onkin erittäin tervetullut irtiotto arjesta. Sitten alkaakin uusi vuosi ja elämässä puhaltaa uudet tuulet. Lähden opiskelemaan ja teen töitä siinä ohella. Olen enemmän kuin innoissani tulevasta. Koen, että olen koko ajan menossa askel kerrallaan kohti omia unelmia ja saan toteuttaa itseäni.




Haluan tällä postauksella ainakin omalta kohdaltani tuoda ilmi sitä todellisuutta, jossa elämme päivittäin. Rakastan katsella kauniita kuvia, lukea sisustuslehtiä ja haaveilla erinäisistä ihanista asioista. Tämä hetki, tässä ja nyt, on kuitenkin jotain täysin muuta ja se pitäisi pystyä hyväksymään sellaisena kuin se on. Minulla ja varmaan monella muullakin on tämän suhteen tsempattavaa. Miten hyväksyisimme elämän sellaisena, kuin se tällä hetkellä meille näyttäytyy? Enkä tarkoita, että huonoja asioita tarvitsee hyväksyä tai elää tietynlaisten kriisien kanssa, mutta kuitenkin se arjen rosoisuus on sellaista, jonka kanssa pitäisi tulla sinuiksi. Pitäisi vain osata olla armollinen itselle.



Oletko sinä kamppaillut riittämättömyyden tunteen kanssa? Oletko yrittänyt tehdä sata asiaa yhtäaikaa tullen siihen tulokseen, ettet yksinkertaisesti enää kykene tähän kaikkeen? 



Seuraa Facebookissa täällä

Seuraa Instagramissa täällä


2 kommenttia:

  1. Itselläni on joskus ollut samanlainen fiilis - varsinkin, mitä ajankäyttöön tulee. Välillä tuntuu, ettei ehdi tehdä mitään ja kun taas aikaa löytyy, niin sitten en enää löydä jaksamista sellaisten asioiden tekoon, jotka minut hyvälle mielelle saisivat.

    Itse olen huomannut, että tällaisina hetkinä on hyvä ottaa kännykkä esiin vielä viimeisen kerran ja kirjoittaa ylös lista, mitä hauskaa sinä päivänä on tapahtunut, mistä on kiitollinen ja mitä on tehnyt.

    Sitä arvostaa enemmän niitä pieniä saavutuksia, kun ne on ylhäälle kirjoitettuna.

    Jaksamista sinulle ja ihanaa joululomaa, olet taatusti sen ansainnut ❤

    VastaaPoista
  2. Ihana, kiitos kommentistasi <3 Itseasiassa itselläni on tapana joka ilta nukkumaan mennessä kiittää asioista, joista koen kiitollisuutta sillä hetkellä. Tämä todella kannattaa ottaa tavaksi, sillä helposti sitä unohtaa ne arjen hyvät puolet, jos elämässä muuten on kriisejä, väsymystä, uupumusta tai muuta härdelliä. Sinulle myös oikein rauhallista Joulua <3 !!!

    VastaaPoista