2. marraskuuta 2017

Kiitollinen mieli

Olen usein ajatellut, että minulla on asiat ihan hyvin; parisuhde menee suhteellisen mallikkaasti, lapset ovat terveitä, töitä riittää jne. Olen kuitenkin viime aikoina kokenut yllättävän paljon semmoista hyvää, hykerryttävää "perhosia vatsassa" tunnetta, joka on tuntunut jotenkin erilaiselta kuin ennen. Tämä tunne on kiitollisuus. Olen aiemminkin elämässäni saattanut sanoa, että olen kiitollinen. En tiedä, olenko kuitenkaan todella tarkoittanut sitä, koska miksi se nyt tuntuu niin erilaiselta? No... nyt viimeistään tarkoitan sitä. Nyt todella arvostan sitä. Arvostan niitä asioita, joita minulla on. Olen pysähtynyt paikoilleen ja havahtunut siihen, kuinka paljon olen saanut, kuinka paljon olen saavuttanut, ja kuinka paljon tulen saavuttamaan elämässäni. Olen unelmoinut, haaveillut, tehnyt joistain haaveista totta ja haaveillut taas lisää. "Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa" on niin kliseinen termi, että oikein ällöttää kyseinen lause, mutta se vain pitää paikkansa NIIN HYVIN! Koen, että olen aiemmin vain suorittanut elämää. Mennyt massan mukana ja ajatellut, että näin sen kuuluu mennä. En ole kuitenkaan pysähtynyt miettimään, minkälaista elämää minä haluan elää. Mitkä ovat asioita, joista minä nautin, mistä tulen onnelliseksi ja mitä asioita pidän tärkeänä. 

Olen oikeastaan vasta nyt äitiyslomalla havahtunut miettimään, mitä elämältä haluan. Kuinka moni on oikeasti pysähtynyt ja miettinyt, mitä haluaa saavuttaa? Vai oletko mennyt ura- tai opiskeluputkessa muiden mukana? Minä menin. En koe, että siinä on mitään väärää, mutta jos se ei ole sinun näköistäsi elämää, niin sitten se ei ehkä ole oikea ratkaisu. En muista milloin tarkalleen aloin pohtimaan, mitä haluan, missä näen itseni muutaman vuoden päästä. Jostain se ajatus päähäni vain tuli. Pitkään panikoin, että mitä jos sitä visiota ei tulekaan. Jos en oikeasti tiedäkään, mihin päin tästä lähtisi.  Mutta hiljalleen palaset ovat loksahtaneet paikoilleen. Ja suunta tuntuu ainakin oikealta. Ja fiilis hyvältä. Eli eiköhän tässä olla oikeaan suuntaan menossa.




Yksi erittäin iso asia, josta olen kiitollinen on terveys. Meidän perheessä sairastellaan todella vähän ja olen siitä niin kiitollinen. Tiedän, että on olemassa perinnöllisiä sairauksia, geneettisiä tekijöitä jne, jotka voivat vaikuttaa siihen, kuinka paljon ihminen sairastelee. Elintavoilla on kuitenkin todella iso merkitys siihen kuinka voimme, ja uskon että meidän perheessä se näkyy juuri siten, että harvoin kukaan on kipeänä. Jotkut pitävät sitä, ehkä hyvänä tuurina. En sitten tiedä. Minun on kuitenkin pakko kopioida tähän todella vahvasti ajatuksia herättävä teksti tuttavaltani. 

"Onneksi elämä on omia valintoja suureksi osaksi. Jenkeissä sun syöpään sairastumisen mahdollisuus elämän aikana on tilastollisesti 50%. Siis puolet. Ajattele. Ja näistä syövistä 5% on geneettisiä ja 95% tulee elämäntavoista, ympäristöstä, myrkyllisistä kemikaaleista tms. mille me altistumme. National institute of work and health safety:n mukaan kodeissa on 3000 kemikaalia, joista noin 900 on erittäin vaarallisia. Nämä aiheuttavat mm. epämuodostumia meidän biologiassa, suurta häiriötä lisääntymiselimissä ja hormoneissa. Noin 150 noista kemikaaleista aiheutti syöpäpesäkkeitä jokaiselle eläimelle, jolle niitä testattiin. Niitä kemikaaleja on meidän siivoustuotteissa, kosmetiikassa, hygieniatuotteissa jne. Nyt jotkut ehkä ajattelevat, että onneksi en oo jenkki, niin ei ole tuota ongelmaa, koska monet noista kemikaaleista on kielletty täällä. Itsensä huijaamista. Ei ole Euroopassa hyväksytyissäkään tai suomalaisissa tuotteissa puhtaat jauhot pussissa. Katsokaapa sisällysluettelot. Monet ihmiset eivät tiedä, mitä ne käyttää ja mille altistavat itsensä. Omilla valinnoilla ON merkitystä."




Toinen tärkeä asia, josta olen kiitollinen on toimiva parisuhde. Kyllä meilläkin löytyy ne karikot ja kyllä mekin riitelemme joskus. Pääasiassa olen kuitenkin aina ollut niin kiitollinen puolisostani, siitä että olen saanut hänet rinnalleni! En osaisi nähdä elämää ilman häntä. Hän on huolehtivainen kaikinpuolin; hän hoitaa lapsia milloin vain on tarve, hän osaa laittaa ruokaa (huom. tämä ei ole itsestäänselvyys kaikille), hän osaa korjata autoa, hän on rakentanut meille talon, hän on ahkera työntekijä, hän on todella luotettava kumppani, hän on todellinen viilipytty lasten kanssa (toisin kuin vaimonsa), hän antaa minulle vapaa-aikaa kun sitä tarvitsen, hän ei syyllistä minua, hän ei vaadi minulta mitään, hän kestää kerran kuussa ilmeneviä itku-potkuraivareitani jne.... Välillä mietin, mitä olen tehnyt saadessani tuollaisen miehen rinnalleni. Vähintä mitä voin tehdä, onkin olla kiitollinen ja antaa toiselle yhtä paljon kuin itse saan.

Kiitollisuuden aiheita on oikeasti todella paljon, kun alkaa miettimään. Silloin kun ihmisellä menee hieman huonommin, ei niitä tule ajateltua. Sitten kun menee hyvin, tuntuu että tekisi mieli jakaa koko maailmalle se, kuinka kiitollinen olo on. Ja se kannattaa. Tuntuu nimittäin monesti, että suomalaisessa kulttuurissa on sitä parempi, mitä huonommin menee. Tai ainakin niistä huonoista asioista puhutaan enemmän ja voivotellaan yhdessä. Miksi emme niiden sijaan keskittyisi hyviin asioihin, niihin joista voimme olla kiitollisia? Tottakai jotkin päivät ovat huonompia kuin toiset ja joskus on ehkä tilanne, että on hyvä rypeä alakuloisuuden kourissa, itkeä itsensä uneen tai käydä juoksulenkillä veren maku suussa. On kuitenkin hyvä, jos vain kykenee nousemaan sieltä mahdollisimman pian taas pinnalle ja painaa taas mieleen se, että elämä on juuri sellaista jollaiseksi me sen teemme! Kukaan muu ei astu sinun saappaisiin. Kukaan ei tule sanomaan sinulle, minkälainen uraputki sinun pitää tehdä, tai minkälaisessa talossa sinun pitää asua, minkälaisella autolla ajat pihaan, käytkö klo 8-16 joka päivä töissä vai valitsetko aikataulusi itse, harrastatko balettia tai nyrkkeilyä, vietkö lapsesi päiväkotiin vai oletko kotona lasten kanssa. Ei kukaan. Vain sinä päätät, mitä haluat tehdä, mikä on intohimosi, mikä on visiosi, mitä haluat tavoitella. Toteuta niitä. 





"Gratitude can transfrom common days into thanksgivings, turn routine jobs into joy, and change ordinary opportunities into blessings. "

-William Arthur Ward



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti